28. helmikuuta

Kalevalan päivä — suomalaisen kulttuurin ja kielen juhlapäivä

Kalevalan päivä — suomalaisen kulttuurin ja kielen juhlapäivä

Helmikuun 28. päivänä Suomessa vietetään Kalevalan päivää, joka on virallinen liputuspäivä. Päivä on omistettu suomalaiselle kulttuurille, kansanperinteelle ja erityisesti kansalliseepokselle Kalevala, jolla on ollut ratkaiseva merkitys suomen kielen ja kansallisen identiteetin kehityksessä.

Mikä Kalevala on

Kalevala on suomalais-karjalainen kansalliseepos, joka perustuu runolauluun eli kalevalaiseen runomittaan. Eepos koostuu myyttisistä, sankarillisista ja loitsuluonteisista runoista, joita on laulettu suullisessa perinteessä vuosisatojen ajan erityisesti Karjalan alueella.

Kalevala ei ole vain kertomus sankareista, vaan kuvaus maailmasta, jossa ihminen elää läheisessä suhteessa luontoon, kieleen ja menneisiin sukupolviin. Teemoja ovat muun muassa maailman synty, tiedon merkitys, kohtalo ja elämän kiertokulku.

Elias Lönnrot ja Kalevalan kokoaminen

Kalevalan ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1835. Sen kokosi lääkäri, kielentutkija ja kansanrunouden kerääjä Elias Lönnrot.

Lönnrot teki useita pitkiä runonkeruumatkoja eri puolille Suomea ja Vienan Karjalaa. Hänen tavoitteensa ei ollut ainoastaan tallentaa kansanrunoutta, vaan luoda yhtenäinen eepos, jossa yksittäiset runot liittyvät toisiinsa sisällöllisesti ja rakenteellisesti.

Tämän vuoksi Kalevala on kirjallinen kokonaisuus, ei pelkkä kokoelma erillisiä kansanrunoja.

Kalevala ja suomen kieli

Ennen vuotta 1809 Suomi kuului Ruotsin valtakuntaan. Hallinnon, koulutuksen ja kulttuurin kieli oli ruotsi, ja akateemisissa yhteyksissä käytettiin latinaa. Suomea pidettiin lähinnä kansan puhekielenä, eikä sillä ollut vahvaa asemaa kirjallisuudessa.

Kalevalan julkaiseminen muutti tilanteen olennaisesti:

• suomen kieli sai arvostusta
• kansallinen tietoisuus vahvistui
• suomalaisen kirjallisuuden ja taiteen kehitys sai uuden perustan

Kalevala osoitti, että suomen kieli soveltuu monimuotoiseen ja syvälliseen kirjalliseen ilmaisuun.

Vuoden 1849 Kalevala

Lönnrot jatkoi runojen keruuta myös ensimmäisen Kalevalan jälkeen. Tuloksena syntyi laajennettu ja uudistettu painos, joka julkaistiin vuonna 1849.

Tätä versiota pidetään Kalevalan lopullisena muotona:

• sitä opetetaan kouluissa
• se on käännetty lukuisille kielille
• se on vaikuttanut laajasti musiikkiin, kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen



Kalevalan mytologinen maailmankuva

Kalevalan mytologia perustuu esikristilliseen suomalais-karjalaiseen maailmankuvaan. Se on käytännönläheinen, luontokeskeinen ja symbolisesti rikas. Luonto ei ole tausta, vaan toimiva osa maailmaa.

Maailman synty

Eepos alkaa kertomuksella maailman synnystä. Maa ja taivas muodostuvat vesilinnun munasta, joka särkyy alkumeressä. Munan osista syntyvät:

• taivas ja maa
• aurinko ja kuu
• tähdet ja pilvet

Maailma ei synny väkivallan kautta, vaan luonnollisena tapahtumana. Tämä heijastaa käsitystä maailmasta tasapainoisena ja jatkuvasti muuttuvana kokonaisuutena.

Väinämöinen — tietäjä ja laulaja

Kalevalan keskeinen hahmo on Väinämöinen, ikivanha tietäjä ja runonlaulaja. Hänen voimansa perustuu tietoon ja kieleen, ei fyysiseen voimaan.

Laulun ja loitsujen avulla hän:

• vaikuttaa luonnonilmiöihin
• parantaa sairauksia
• voittaa vastustajansa
• ylläpitää maailman järjestystä

Väinämöinen edustaa ajatusta, että sanoilla on merkitystä ja vastuuta.

Ilmarinen — seppä ja luoja

Ilmarinen on taitava seppä ja käsityöläinen. Hän symboloi työtä, osaamista ja luovuutta.

Ilmarinen takoo Sammon, arvoituksellisen esineen, joka tuo vaurautta ja hyvinvointia. Seppä ei hallitse maailmaa sanoilla, vaan tekemällä.

Lemminkäinen — levoton sankari

Lemminkäinen on Kalevalan ristiriitaisin hahmo. Hän on rohkea mutta harkitsematon, usein tunteidensa ohjaama.

Hänen tarinaansa liittyvät:

• kuolema ja herääminen henkiin
• matka Tuonelaan
• äidin ja pojan välinen side

Lemminkäinen tuo eepokseen inhimillisyyttä ja muistuttaa tekojensa seurauksista.

Naiset ja kohtalon voimat

Kalevalan naisilla on keskeinen rooli. He ovat tietäjiä, äitejä ja kohtalon välittäjiä. Heidän kauttaan eepoksessa käsitellään elämän jatkuvuutta, menetystä ja vastuuta.

Kalevalan päivä nyky-Suomessa

Nyky-Suomessa Kalevalan päivä on rauhallinen mutta merkityksellinen juhlapäivä. Se muistuttaa:

• suomen kielen arvosta
• kansanperinteen merkityksestä
• kulttuurin jatkuvuudesta

Kalevala ei ole vain menneisyyden kertomus, vaan osa elävää kulttuuria.

Ilmatar by Robert Wilhelm Ekman (1860),
Public domain, via Wikimedia Commons.

Lukiessani Kalevalaa minuun teki heti alusta alkaen vaikutuksen sen epätavallinen kuvaus maailman luomisesta. Tässä lyhyt ote ensimmäisestä riimusta:

207

Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi
Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen.

Alkoi hautoa munia, päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän, hautoi toisen, hautoi kohta kolmannenki.
Jopa tuosta veen emonen, veen emonen, ilman impi,
tuntevi tulistuvaksi, hipiänsä hiiltyväksi;
luuli polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan.

Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen, meren aaltohon ajaikse;
karskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi.
Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan.

Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi.

Oppimalla uusia asioita alamme hahmottaa todellisuuttamme eri tavalla... ❤️